Löytöretkellä Äänekoskella

Reijo Honkonen |

Share Share Share
image description

Jätin Äänekosken taakseni, kun lähdin vuonna 1976 Savonlinnaan opiskelemaan. Suunnitelmissa oli elää loppuelämä siellä missä on himpun verran enemmän neonvaloja. Työskentelin mainosalalla, kirjoitin romaaneja, tv- ja näytelmäkäsikirjoituksia sekä pakinoita. Opiskelin joutessani kauppatieteen maisteriksi. Opetin liiketaloutta ammattikorkeakoulussa. Minusta tuli renesanssi-ihminen, joka tekee kaikenlaista.

Nyt yli neljänkymmenen vuoden jälkeen teen paluuta Äänekoskelle. On kuitenkin pakko myöntää, että Äänekoski on minulle näin monen vuoden jälkeen uusi tuttavuus. En ole tehnyt tämän uuden Äänekosken kanssa vielä edes sinunkauppoja. Niin paljon on kaupunki muuttunut. Korona-baaria ei enää ole. Juicekaan ei tule enää keikalle Holvihalliin.

Voitte seurata lähettiläsmatkaani myös Instagramissa nimimerkillä @reijohonkonen

Olen tavallaan löytöretkellä täällä. Somettelen enimmäkseen arkisia asioita. Uskon lapsekkaasti, että harmaata vasten pienetkin väripläjäykset erottuvat kirkkaammin. Käyn ehkä joskus kulttuuri- ja urheilutapahtumissa. Hakuedun ihmisten pariin. Ehkä löydän peräti uuden harrastuksen. Se on varmaa, että rautakaupassa ja kaatopaikalla käyn usein, sillä isän syntymätorpan never-ending remontti Pyhäjärven rannalla Hannuksessa ajattaa vaimoani ja minua peräkärryn kanssa paikkaan jos toiseenkin.

Sisä-Suomen Lehden uutinen 50-luvulta. Otsikon Hannus on paikka, jossa teemme nyt remppaa. 

Yhden nastan uuden mestan olen sentään jo löytänyt. Se korvaa tullen mennen Korona-baarin. Siellä ei juttu lopu kesken. Eikä löyly. Avaan asiaa enemmän hieman tuonnempana.