Kotona Äänekoskella -Ilona Pietiläinen

Ilona Pietiläinen |

Share Share Share
image description

Olen Ilona, äänekoskelainen valokuvaaja, toimittaja ja kirjailija. Olen asunut täällä syntymästäni saakka - siis vuodelta 1975. Pienenä tyttönä olen kääntänyt Keiteleen rannoilta jokaisen kiven ja kannon - ainakin silloin se tuntui sille. Tunnustan myös jättäneeni ajalla ennen etuhampaita kieleni kiinni päivähoidon, alakoulun ja vieläpä kirjastonkin metallikaiteeseen. Pakkasella oli välttämättä kokeiltava, mitä tapahtuu - nyt olen jo päässyt kokeilemisen halustani. 

Minulla on pieni rakas perhe, johon kuuluu teinini ja mieheni - sekä ihan pian koiranpentu Viima, Pyry, Tuisku, Myrsky, Tuuli, Lumi tai Taika - rakkaalla lapsella monta nimeä jo nyt. Elämän tehtävänä on kuvata kaikkea, mikä liikkuu tai pysyy paikallaan. Kuvausmatkoilla käyn siellä, minne tiet eivät vie. Yleensä olen mökki- tai kotikuvauksilla ulkopaikkakunnalla. Äänekoskella ja Keski-Suomessa kuvaan häitä sekä pieniä, suuria ihmisiä. Studioni on Äänekoskella ja kotikaupunkini kuvausmaastot tunnen - kuin omat taskuni. Vaikka en ole aina tehnyt työkseni kuvaamista olen kuvannut aina - kirjoja olen saanut tehdä kustantamolleni tänään 26. Tällä hetkellä kuvaan Koko kansan Markku - kirjaa. Olen myös ennättänyt nuoresta iästäni huolimatta ;) opiskella karjakoksi, ruokamestariksi, merkonomiksi ja valokuvaajaksi. Olen työskennellyt lomittajana, rautakaupan myyjänä, kassana, toimittajana -  kangaskaupassa, tilitoimistossa ja yrittäjänä. Suurin saavutukseni on olla äiti. Lapsellani ja minulla on yhteinen harrastus, saatamme siis istua liikkumatta karhujen kuvauskoppeleissa tuntikausia. Kanootti on aina valmiina rannassa ja teltta takaluukussa. Luonto on iso osa elämää ja osittain myös työtä. Juuri nyt pakkaan vaelluskenkiä reppuun ja lähden Islantiin valasretkille sekä lunnisaarille. Yöpaikka tulee olemaan tulivuoren lähimailla. Luulen, että tässäkin matkassa ikimuistoista on kotikaupunkiin palaaminen.

Äänekoski on minulle koti. Lähden töihin aamuyöllä, jolloin saatan ajaa Sotkamoon. Retkeltäni palaan auringon laskiessa, mutta aina se tunne on sama - tulen kotiin. Jokaisena aamuna kotona ollessani kävelen rantatielle tai kiipeän Äänemäen huipulle. On hienoa huomata - miten satumaiseksi kuvausmaisemat muuttuvat kevään edetessä tai syksyn tullessa. Usein kuvaan kotikaupungin laavuilla ruokakuvia kirjoihin. Kapeenkosken tulipaikoilla liekitetään sujuvasti lettuja ja keitetään pannukahveja. Oikeastaan en ole löytänyt kauniimpaa paikkaa ruokakuvauksille.

Somelähettiläänä haluaisin kertoa kotikaupungistani, siitä - miten kauniita paikkoja täällä on. Menitpä minne tahansa vesi on lähellä. Ulkomaalaisen veisin ehdottomasti rantatielle, jossa veneterva tuoksuu - pyytäisin hyppäämään veneeseen ja soutaisin vieraan Risusaareen. Haluaisin kertoa myös yrittäjistä, joiden kanssa on helppo innostua retkille ja mahtaviin toteutuksiin. Ja tietenkin äänekoskelaisista, jollaisia nyt ei vaan muualla ole kuin täällä kotikaupungissani. Oma työni mökki - ja sisustusjuttujen tekijänä on upeaa muuallakin, mutta hienointa on tehdä juttu täällä. Oli kyseessä sitten koiranpentu, lapsi, koti tai mökin tarina - kamerani ja minä ollaan viivana paikalla. Vaikka joskus voisi olla helpompi tehdä töitä pääkaupungissa - en lähtisi pois, en jäätyneestä kielestä huolimattakaan.